Mathematica: kultaiset säännöt

• Kertomerkki on joko * tai välilyönti.
  Kertomerkkiä ei yleensä voi jättää pois: xy on kaksikirjaiminen muuttujan nimi eikä x kertaa y.
• Potenssiinkorotusmerkki on ^.
  Esimerkiksi (a+b)^2.
• Standardifunktioiden ja -vakioiden nimet alkavat isolla kirjaimella, joskus jokin muukin kirjain voi olla iso. Käyttäjä aloittakoon omat muuttujansa pienillä kirjaimilla, niin ei synny sekaannuksia.
  • Tavalliset alkeisfunktiot: Sqrt, Exp, Log, Sin, Cos, Tan, Cot, Sec, Csc, Sinh, Cosh, Tanh, Coth, Sech, Csch, ArcSin, ArcCos, ArcTan, ArcCot, ArcSec, ArcCsc, ArcSinh, ArcCosh, ArcTanh, ArcCoth, ArcSech, ArcCsch; Log on luonnollinen logaritmi.
  • Vakiot: Pi, E (Neperin luku), I (imaginaariyksikkö).
• Minkä tahansa funktion argumentin tulee aina olla hakasuluissa [ ].
  Esimerkiksi: Sin[x], Integrate[poly,x].
• Kaarisuluilla ( ) ja vain niillä osoitetaan laskujärjestys.
  sin(x+y) on sama kuin x*sin + y*sin eikä kyseessä siis ole trigonometria.
• Aaltosulut { } rajaavat ns. listoja. Näiden avulla esitetään muun ohella vektorit ja matriisit.
  Esimerkiksi vektori 2i + 3j merkitään {2,3}.
• Yhtälön yhtäläisyysmerkki on ==.
• Yksinkertainen yhtäläisyysmerkki tarkoittaa arvon antamista muuttujalle, esimerkiksi x = 2, minkä jälkeen muuttujalla x on arvo 2.
• Lausekkeeseen voidaan kohdistaa korvaussääntö, jolloin lausekkeeseen tehdään tämänmukainen korvaus, mutta muuttujalle x ei pysyvästi aseteta arvoa.
  Esimerkiksi (x+2)^2/.x -> 3 antaa 25.
• Syöte lähetetään Mathematican käsittelyyn painamalla Shift-Enter.
  Pelkkä Enter eli Return antaa vain uuden rivin, jolle syöte voi jatkua.
• Johonkin aiempaan tulostukseen voidaan viitata joko sen nimellä, jos sille on tällainen annettu, tai symbolilla %k, missä k on tulostuksen numero (Out[k]).