Mathematican perusrakenne

Peruskäsitteet:

• syöttö- ja tulostusikkuna, johon rakentuu dokumentti tehdystä työstä: muistikirja (notebook);
• työtila (muisti), johon syötteet ja tulosteet, määrittelyt, muuttujat jne. talletetaan;
• komennot eli funktiot, joilla suoritetaan laskutoimituksia ja lausekkeiden muokkauksia, luodaan graafisia esityksiä jne.; matemaattiset funktiot ovat luonteeltaan samanlaisia kuin mitkä tahansa komennot;
• syötteet koostuvat komennoista, funktioista ja lausekkeista; aiempien laskujen tuloksiin voidaan viitata niille annetulla nimellä tai automaattisesti generoidulla numerolla (muodossa %n tai Out[n], missä n on tuloksen numero);
• muistikirjaan voidaan lisätä otsikoita ja tekstiä, jolloin se täydentyy dokumentiksi; teksti voi sisältää myös matemaattisia lausekkeita.

Kaksi käyttöliittymää:

• ikkunoiva (käytetty lähes yksinomaan), jolloin syntyy muistikirja; käynnistys komennolla mathematica;
• rivipohjainen, ts. vain syötteet ja tulosteet peräkkäin; käynnistys komennolla math.

Syötteet:

• kirjoitetaan joko koodinluonteisesti tai annetaan paleteista; koodinluonteinen suositeltavampi ainakin vähänkään vaativammassa käytössä;
• kultaiset säännöt syötteiden kirjoittamiseen eli miten vältyn yksinkertaisilta ongelmilta.

Opastus:

• help-valikosta Documentation Center, joka sisältää funktioiden ja komentojen kuvauksen manuaalinomaisesti sekä joukon eri piirteisiin johdattavia tutoriaaleja; ei välttämättä helppolukuista;
• pikaopastus, tapa 1: funktionäppäin F1 kursorin ollessa funktion nimen kohdalla;
• pikaopastus, tapa 2: syöteriville kysymysmerkki ja perään funktion tai komennon nimi, esimerkiksi ?Erf ;
• erillinen kirjallisuus; painettua dokumentaatiota ei ohjelman mukana tule.