[#] Sisällön pääryhmät --> Integraali --> Hitausmomentti [ 1 2 ]
ESITIEDOT: [#] määrätty integraali
KATSO MYÖS: [#] integroimistekniikkaa, [#] massakeskipiste
[#] Kansisivu
[#] Sisältö
[#] Hakemisto


Hitausmomentin määrittely

Massapisteen — massana m fysikaalinen hitausmomentti kiertoakselin suhteen on J = mr2, missä r on kohtisuora etäisyys akselista.

Jos kyseessä on kappale, saadaan sen hitausmomentti lasketuksi käyttämällä samaa ideaa kuin massakeskipisteen laskemisessa:

Kappale jaetaan pieniin osiin, esimerkiksi pikku kuutioihin koordinaattitasojen suuntaisilla tasoilla. Muunkinlaista jakoa ’pistemäisiin’ osiin voidaan käyttää. Jokaista osaa kohdellaan omana massapisteenään ja lasketaan näiden hitausmomentit yhteen:

 sum n

k=1r2k Dmk,

missä Dmk on k:nnen pikku kuution massa ja rk sen etäisyys kiertoakselista.

Tämä on Riemannin summa, joka kuutioita pienennettäessä lähestyy määrättyä integraalia. Yleensä kyseessä on kolmiulotteisen avaruuden integraali, mutta erikoistapauksissa se on palautettavissa yhden muuttujan integraaliksi, kuten edempänä esimerkissä osoitetaan. Integraalia kutsutaan kappaleen (fysikaaliseksi) hitausmomentiksi.

Jos kappale on homogeeninen, ts. sen massatiheys r on vakio, on Dmk = rDvk, missä Dvk on pikku kuution tilavuus. Tällöin r voidaan ottaa eo. summassa tekijäksi. Jäljelle jäävä summa

 sum n


k=1r2
k Dvk

riippuu vain kappaleen geometriasta ja valitusta akselisuorasta. Vastaava integraali on kappaleen matemaattinen hitausmomentti eli toinen momentti akselisuoran suhteen. Matemaattinen hitausmomentti saadaan siis fysikaalisesta asettamalla massatiheydeksi vakio r = 1.

  [#] massakeskipiste
[#] Riemannin summa
[#] määrätty integraali

Kivelä, M niinkuin matematiikka, versio 1.12